Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka saavat allergisen kohtauksen erikseen kirjoitetuista yhdyssanoista, pienen aivoverenvuodon jokaisesta "enään"-sanasta ja hallitsemattomia kouristuksia välimerkittömistä teksteistä. En haluaisi kuulua kielioppinatseihin, mutta en mahda sille mitään. En valinnut pilkunviilausta, se valitsi minut :) Olisin onnellinen jos voisin tyytyväisenä lukea kukkakaupan ikkunasta "tuli puna ruusut meiltä" ja jatkaa huolettomana matkaani, jos voisin vilkaista rappukäytävän seinään teipattua "hukkunut koti avain nippu"-ilmoitusta saamatta hengenahdistusta. Mutta kun en voi. Pienet Himmlerit lähtevät oitis verenkiertooni ja pienet mustat viikset pamahtavat ylähuuleen sillä sekunnilla kun yhdyssanavirhe osuu verkkokalvoilleni.

  Kielioppinatsius on siis ennekaikkea rasite. En ilahdu lainkaan bongatessani "villa sukat" tai "ylä asteen", virtuaalinen punakynäni tulee esiin ja alan mutista raivokkaasti yhdyssanamantraa: "kokeile adjektiivia väliin, kokeile adjektiivia väliin". Ärsytän kanssaihmisiäni ja ennenkaikkea ärsytän itseäni. Onkohan kielioppinatseille vertaistukiryhmiä? "Tänään kävelin naama peruslukemilla ´alus asujen alennus myynti´-plakaatin ohi, alan edistyä" :D

  Mikään kielioppiguru en kuitenkaan ole vaikka natsina virheistä saivartelenkin. Genetiivit, illatiivit ja attribuutit ovat hyvin pitkälti hämärän peitossa, enkä aina osu pilkkujenkaan kanssa oikeaan, joten saan suomia usein myös itseäni kielioppiruoskallani. Mutta se ei helpota lainkaan sitä tuskaa minkä jokainen "kesä loma", "pesu kone" ja "sähkö lasku" saa aikaan aivojen natsilohkon tienoilla.

  Yhdyssanasaivarteluni vaikuttaa yllättävän paljon kaikilla elämäni osa-alueilla. Esimerkiksi ostospäätöksissä, en mene kauppaan joka mainostaa niitä edellämainittuja alus asuja. Netissä shoppaillessani lakkaan lukemasta  koko ilmoitusta siinä vaiheessa kun silmiini osuu "hyvä kuntoinen polku pyörä". Parisuhdeosasto kärsii niinikään natsiudestani, selaillessani nettideittipalstaa törmäsin varsin mielenkiintoiselta vaikuttavaan tapaukseen. Kuvienkin perusteella oikein miellyttävä henkilö, kunnes luin tekstin loppuun. Hän etsi "tosi tarkoituksella elämän kumppania". Lienee turha mainita että mielenkiintoni lopahti siihen paikkaan. Ja se ei välttämättä ole hyvä juttu ollenkaan. Jos yhdyssanavirheet olivat sen tyypin ainoa miinus, niin saatoin natsimarssia onneni ohi. Ja toisaalta, en pidä lainkaan mahdottomana ajatusta avioerosta kauppalappuun kirjoitetun "pyykin pesu aineen" vuoksi :D

  Kuten sanottu, kielioppinatsius ei ole mukavaa ja jos voisin natsirotsini riisua, tekisin sen samantien. Olen vakaasti päättänyt aloittaa siedätyshoidon ja pikkuhiljaa päästä eroon sietämättömästä saivartelemisesta. Annan kaikkien kukkien kukkia, myös niiden päivän kakkaroiden ja sini vuokkojen :)   Heti kun kykenen. Pikkuhiljaa. Kieliopillisesti oikeamuotoista Juhannusta kaikille :)