Yritin tuossa aamusella hieman kitistä ja ottaa muutaman raivoisan kierähdyksen itsesäälin syvässä suossa, mutta takaraivossani asustava ärsyttävä Järjen Ääni pilasi rypemisen riemun. Aloitin vinkumalla hienoista päänsärkyä, onhan se inhaa kun kupolia jomottaa heti aamutuimaan. Järjen Ääni tuhahti halveksivasti. Joo, päätä särkee, nyyh, otetaanko oikein kuoroitku tähän väliin? Sun päätäsi särkee, koska olit kylillä karkeloimassa kavereidesi kanssa. Aiheutit sen itse pitämällä hauskaa, se ei ole kuolemaksi ja se lähtee buranalla. Joillakin kuules voipi päänsärky johtua vähän vakavammista asioista kun lonkeron juomisesta, saatana, mietipä vaikka aivokasvaimia.

     No okei, Ääni oli oikeassa, otin buranan ja siirryin seuraavaan aiheeseen. Lempparifarkut kiristää ikävästi vyötäröltä ja jestas että voi jalat tulla kipeiksi korkokengillä vaappumisesta. Ihanko totta? Kysyi Järjen Ääni ivallisesti. Että vallan mahasta puristaa housut ja jalkaankin sattuu? Mitäs jos amputoitaisiin ne jalat? Ja sitten viettäisit vuoden tai kaksi Biafrassa miettimässä sitä farkkujen kiristämistä, senkin kiittämätön hedonistinen paskiainen! Hyvä on, olet oikeassa, sinä raastava ääni. Siirrytään seuraavaan aiheeseen. Rahat on aina loppu, persaukisuus piinaa jatkuvasti, eikä ikinä ole mihinkään varaa. Ai jaa! Karjaisi Ääni. Siellä sitä patsastellaan 80 neliömetrin kerrostalokämpässä, jääkaappi täynnä ruokaa, yhtenä maailman rikkaimmista ihmisistä ja vingutaan köyhyydestä! Sietämätön mulkvisti! Mietipä siinä kuule aikasi kuluksi niitä joilla ei ole ruokaa, ei vettä, ei kattoa päänsä päälle, ei kenkiä, ei yhtään mitään. Ja sinä possu istut siellä yltäkylläisyydessä ja vikiset että olet muka köyhä?

     Aargh, totta, olet oikeassa! Ja eikun seuraava kitinän aihe esiin. Jälkikasvu pitää ihan saatanallista meteliä tietokonepeliensä kanssa ja jättävät kenkänsä keskelle lattiaa ja ketsuppipurkinkin unohtavat ihan joka kerta keskelle pöytää. Jumalauta! Rääkäisi Järjen Ääni raivoissaan. Sinä halusit lapsia, sinä sait lapsia, sinun lapsesi ovat terveitä ja sinä olet heidät saanut pitää! Ajattelepa ihmisperse niitä jotka eivät lasta saa, vaikka vuosikausia toivovat ja yrittävät? Ajattele niitä, joiden odotus päättyy keskenmenoon. Ajattele sitä äitiä, joka juuri eilen joutui päästämään irti pienen poikansa kylmenevästä kädestä ja kun sydänkäyrä näytti suoraa viivaa, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ajattele jumalauta sitä ja kitise sitten metelöivistä lapsistasi jos vielä kehtaat!

     Tässä vaiheessa alkoi oikeasti jo hävettää. Enkä kehtaa kitistä, en tästä aiheesta, en enää koskaan. Pidin tauon kitinästä ja olin raivoisan kiitollinen elävistä, ärsyttävistä lapsistani ja suunnattoman surullinen siitä että monilla on tänäkin päivänä ärsyttelevien lasten sijasta tyhjä syli ja pohjaton suru No tuota... otin varovasti esiin seuraavan kitinän aiheen. Mun pitäs mennä kauppaan ja tuolla ulkona on taas lunta. Laitoin jo toppatakin toiveikkaana vaatehuoneen perälle viime viikolla ja nyt se pitäis sieltä kaivaa ja kauheen liukastakin tuolla ulkona on, enkä millään viitsis pukea ehjiä housujakaan kun nää karmivat kotikalsongit on niin mukavat ja... Tässä vaiheessa Järjen Äänen artikulointi ei ollut enää selkeää, takaraivon uumenista kantautui mielipuolinen raivon karjaisu ja Ääni otti oikean käteni hallintaansa. Se muotoili käpäläni näppärästi nyrkkiasentoon ja tempaisi mojovan alakoukun suoraan oikeaan silmääni.

    Otaksun että loppupäivän ajan vallitsee nollatoleranssi turhanpäiväisen ruikutuksen suhteen. Harmi, olisin halunnut vielä kitistä siitä että ei ole romantillisia viritelmiä lainkaan, töitäkään ei meinaa löytyä, takista on vetskari rikki ja inhoan vetskarinvaihtoja, kissa pudotti juomalasin pöydältä ja sirpaleita on kaikkialla, olkkarin mattoon on liiskaantunut mustikka ja naapuri soittaa taas Cheekiä täysillä. Jätän nämä aiheet suosiolla huomiseen, Ääni saattaa vetäistä mua pataan uudestaan jos vielä tänään rohkenen ruikuttaa