Meillä on työpaikan kahvihuoneen pöydällä Deko-lehti. Luen sitä joka kerta ruokatunnilla eväitä nakertaessani ja osaan sen aika hyvin jo ulkoa. Jokainen lukukerta saa niskavillani nousemaan pystyyn ja hampaat vihlomaan silkasta ärsytyksestä, mikä on sinänsä paradoksaalista, ottaen huomioon mitä itse työkseni teen. Psykoosiinjoutumisriskistä huolimatta tartun siihen kirottuun läpyskään joka jumalan päivä. Sisäinen masokistini vaatii jokapäiväisen annoksensa designia, suunnittelijoita, hipstereitä ja nelinumeroisia hintalappuja.

  Erityis-inhokkini tuossa lehdessä on säkkituoli, jonka on suunnitellut Irmajuhani Iso-Persiö-Sammakkolampi. Tuoli on päällystetty kankaalla, jonka kuosin ovat suunnitelleet Ykä Moro ja Teppomatilda Jumalanseläntaka. Se säkkituoli näyttää ihan samalta kuin ne Sotkassa myytävät kolmenkympin möykyt. Ja se kangas, jonka suunnittelemiseen tarvittiin kaksi ihmistä, se on jumalauta raidallinen. Siinä on harmaita ja mustia raitoja. Hintalapussa on kuutonen, ysi ja seiska, tässä järjestyksessä. Se on designia, se on suunnittelijoiden suunnittelema, siksi se maksaa tolkuttomasti. Eihän sitä nyt Ykän ja Teppomatildan piirtämiä raitoja ihan pilkkahintaan paineta ja tokihan se Irmajuhanin työpanos oli merkittävä! Tai sitten ei, mutta aina löytyy ilmeisesti joku, joka on valmis maksamaan satasia siitä että joku on ihan suunnittelemalla suunnitellut sen säkkituolin. Että se ei olekaan ihan vahingossa syntynyt :D

  Siinä kauheassa lehdessä on myös useita artikkeleita, joissa esitellään ihmisten koteja. Niissä kodeissa on seinillä tapetteja, jotka joku erityinen ihminen on suunnitellut, kuinkas muuten, ja ne tapetit maksavat sata euroa. Per rulla. Sohva on myös suunnittelijan käsialaa ja maksaa viisi tuhatta euroa. Plus design-tyynyt, jotka on päällystetty kankaalla, jossa on suunnittelijan suunnittelema kuosi. Vessanpönttökin on designia, se on suunniteltu! Ihan kuuluisan suunnittelijan toimesta! Osa esitellyistä kodeista on "eleettömän tyylikkäitä", eli käytännössä tyhjiä, lukuunottamatta keskellä lattiaa pönöttävää rumaa, epäkäytännöllistä pöytää, joka maksaa hävyttömän paljon, koska se on -aaltoliikettä- suunnittelijan käsialaa! Se on disainia hei, se maksaa!

  Tänään, tuijoteltuani käsittämätöntä säkkituoliartikkelia ja raivostuttavia design-tuoleja (niissä on helvetin paha istua, mutta ne on Örvelö Talidominon suunnittelemia!), menin koneeni ääreen ja suunnittelin uudelle puhelimelleni pussin. Sellaisen näppärän pikku tekeleen, joka suojaa yliherkkää lääppäisynäyttöä ja lisää kyseisen laitteen elinikää ehkä jopa vuosilla. Piirsin sen paperille, kaavoitin, leikkasin ja ompelin. Siitä tuli oikein kiva. Aion mainita joka kerta ottaessani sen esiin, että se on designia. Käsintehty, uniikkikappale ja ihan suunnittelijan suunnittelema.

  Huomenna hävitän sen kirotun lehden. Hankin tilalle vaikka Tekniikan maailman. Tai Jallun.